Toimintatutkimus

Historiallista taustaa

Toimintatutkimuksen innoittajana voidaan pitää amerikkalaista kasvatusfilosofia John Dewey’ä www.infed.org/thinkers/et-dewey.htm (1859–1952), joka teoksessaan How we think (1910, 1933) hahmotteli ajattelun/reflektion ja kokemuksen/toiminnan yhteyttä.

In every case of reflective activity, a person finds himself confronted with a given, present situation from which he has to arrive at, or conclude to, something that is not present. This process of arriving at an idea of what is absent on the basis of what is at hand is inference. What is present carries or bears the mind over to the idea and ultimately the acceptance of something else. (Dewey 1933, 190)

Dewey loi pohjaa toimintatutkimukselle myös korostamalla kokemuksen ja toiminnan merkitystä oppimisessa.

Toimintatutkimuksen synty voidaan paikantaa 1940-luvulle. Käsitteen ”action research” esitteli ja otti käyttöön sosiaalipsykologi Kurt Lewin www.infed.org/thinkers/et-lewin.htm (1890–1947), joka muutti USA:an Saksasta v. 1931 poliittisen tilanteen vuoksi. Lewin vaikutti alun perin Berliinissä, ja sittemmin loi tieteellisen uransa USAssa, mm. Iowan Yliopistossa.

Lewinin mukaan toimintatutkimus on puuttumista ja vaikuttamista sosiaalisiin käytäntöihin. Toimintatutkimus on perusluonteeltaan yhteisöllistä. Sen tavoitteena on kehittää yhteisön toimintaa ja yhteisön jäsenten ymmärrystä toiminnastaan.

Toimintatutkimus liittyy myös käsitteeseen ”action science” tai ”action inquiry”, jonka otti käyttöön Chris Argyris www.infed.org/thinkers/argyris.htm. Tämä suuntaus on erityisesti tarkoitettu organisaatioiden kehittämisen välineeksi. Argyris kehitti suuntausta yhteistyössä mm. Donald Schönin www.infed.org/thinkers/et-schon.htm kanssa yli 50 vuoden ajan. Vaikutteita he ovat saaneet sekä Deweyltä ja Lewiniltä.

Schön loi käsitteen ”reflective practice”, joka tarkoittaa sitä että ammatillinen toiminta, ammattitaito kehittyy toiminnan aikaisen ja toiminnan jälkeisen tai sitä edeltävän reflektion kautta. Schön toi esille toiminnan aikaisen reflektion merkityksen oppimisessa ja toiminnan kehittämisessä, ja jäsensi miten se on erilaista kuin toiminnan jälkeen (tai sitä edeltävän) tapahtuva reflektio.

The practitioner allows himself to experience surprise, puzzlement, or confusion in a situation which he finds uncertain or unique. He reflects on the phenomenon before him, and on the prior understandings which have been implicit in his behaviour. He carries out an experiment which serves to generate both a new understanding of the phenomenon and a change in the situation. (Schön 1983, 69)

Schönin ajattelu on hyvin läheistä David Kolbin www.infed.org/biblio/b-explrn.htm kehittämän kokemuksellisen oppimisen malliin, joka niin ikään perustuu Deweyn ajatuksille.

Kokemuksellista oppimista, reflektoivaa toimintaa ja toimintatutkimusta yhdistää ajatus reflektion ja toiminnan syklisestä luonteesta.

Katso Toiminnan kehittäminen -kaavio

Toimintatutkimuksen piirteitä

Toimintatutkimus on osallistavaa ja yhteistoiminnallista. Kaikki yhteisön jäsenet ovat aktiivisia osallistujia ja vaikuttajia muutos- ja tutkimusprosesseissa.

Toimintatutkimus suuntautuu käytäntöön ja se on ongelmakeskeistä. Sen tavoitteena on yhteisön toiminnan ja sosiaalisten käytäntöjen kehittäminen.

Tutkimusprosessi on syklinen, se muodostaa ajassa etenevän itsereflektiivisen spiraalin. Toiminnassa seuraavat toisiaan aina uudelleen suunnittelun, toiminnan, havainnoinnin ja reflektion vaiheet.

Toimintatutkimus on systemaattinen oppimisprosessi, jossa ihmiset toimivat tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti, kuitenkin niin, että he säilyttävät avoimuutensa toiminnassa eteen tuleville odottamattomilla ja yllätyksellisillekin tilanteille.

Toimintatutkimuksen lähtökohta on reflektiivisyys, jonka avulla pyritään uudenlaiseen toiminnan ymmärtämiseen ja kehittämiseen.

Toimintatutkimus edellyttää kriittistä reflektiota, eli uskomusten ja käsitysten reflektiointia, sekä teoretisointia. Käytäntöä tarkastellaan myös abstraktilla ja teoreettisella tasolla kuin tavanomaisesti.

Toimintatutkimus on myös poliittista, yhteiskunnallisesti kantaaottavaa. Sen vaikutus ulottuu myös niiden ihmisryhmien ulkopuolelle, jotka ovat välittömästi toimintatutkimuksessa mukana.

Tutkimuksessa voi olla toimintatutkimuksen piirteitä, vaikka se ei olisikaan ”puhdasta” toimintatutkimusta. Laajassa mielessä mikä tahansa ihmisen sosiaaliseen toimintaan kohdistuva tutkimus voidaan ymmärtää toimintatutkimukseksi, jos se käy vuoropuhelua kohdeyhteisönsä kanssa ja vaikuttaa sen toimintaan.

Toimintatutkimuksen eteneminen

Aluksi yleisluontoinen idea, konkreettinen käytännöllinen lähtökohta

Syklinen ja spiraalimainen eteneminen: Suunnittelu, toiminta, havainnointi, reflektointi

Tilanteiden etenemisen arviointi, tavoitteiden uudelleen asettelu ja toimintatapojen tarkastelu.

Prosessin vaiheiden ja lopputulosten arviointi sekä raportointi.

Toimintatutkimuksessa korostuu käytännön ja teorian, toiminnan ja ajattelun välinen vuorovaikutuksellinen suhde. Parhaimmillaan toimintatutkimusprosessin myötä tapahtuvassa kokemuksellisessa oppimisessa omakohtaiset kokemukset palautetaan mieleen tunteet huomioiden, ymmärretään kokemukset reflektoinnin kautta ja uudelleen arvioinnin myötä ne voidaan muuntaa käsitteellisesti abstraktiksi tiedoksi, jonka pohjalta luodaan ratkaisuja uudelle toiminnalle. Reflektoinnin kohteena tarkastellaan kaikkia toiminnan vaiheita, kokemuksen eri osien yhteyksiä ja suhteita.

Toimintatutkimuksessa tutkimukseen osallistuvat ovat aktiivisia aineiston keräämisessä, mm. työpäiväkirjojen tai muiden reflektiivisten menetelmien kautta. Erilaiset tallenteet toiminnasta, ryhmäkeskusteluista kuuluvat myös usein aineistoon. Tutkija voi myös haastatella osallistujia, tai toimia osallistuvana havainnoijana.

Kriittinen toimintatutkimus

Yksi toimintatutkimuksen suuntaus perustuu kriittisen teorian filosofiseen perinteeseen, jossa toimintatutkimus nähdään yhteiskuntaa muuttavana ja siihen vaikuttavana. Kriittinen näkemys toimintatutkimuksesta perustuu Kurt Lewinin näkemykseen siitä, että yhteiskunnallisiin kysymyksiin voidaan osallistua toimintatutkimuksen avulla. Yhteiskunnallinen näkökulma terävöityi edelleen saatuaan vaikutteita niin kutsutun Frankfurtin kriittisen koulukunnan edustamalta kriittiseltä teorialta.

Suuri merkitys tämän suuntauksen nousulle on ollut Wilfred Carrin ja Stephen Kemmisin 1986 julkaistulla teoksella Becoming Critical. Kriittisen toimintatutkimuksen päämäärinä ovat tasa-arvo, emansipaatio ja yksilöiden vapaa itsemääräämisoikeus. Tutkimuksessa tähdätään tällöin ihmisen vapautumiseen, valtaistumiseen ja osallistumiseen (emancipation, empowerment, participatory action research). (Heikkinen 2001; ks. erityisesti myös Carr & Kemmis 1986).

Myös Paulo Freire voidaan nähdä kriittisen toimintatutkimuksen edustajana. Freire loi käsitteen praxis, joka tarkoittaa reflektion ja toiminnan yhteyttä. Toiminta ilman reflektiota on hänen mielestään aktivismia, ja reflektio ilman toimintaa taas verbalismia. (Freire 1972, 41)

Habermasin tiedonintressiteoriaa mukaillen Carr ja Kemmis (1986, 202–204) ovat jäsentäneet toimintatutkimuksen tekniseen, praktiseen ja kriittiseen suuntaukseen.

Tekninen toimintatutkimus tähtää organisaation toiminnan parantamiseen taloudellisuuden ja tehokkuuden näkökulmasta. Tutkimus käynnistetään johdon toimesta tai ulkoa käsin. Yhteisön jäsenten tehtäväksi jää tutkimuksen avulla saavutetun tiedon soveltaminen toiminnan tehostamiseksi.

Tekninen toimintatutkimus voidaan rinnastaa Argyrisin organisaation kehittämisteoriaan. Argyrisin mukaan ns. single loop learning kohdistuu toiminnan parantamiseen, mutta jättää huomiotta toimintaa ohjaavien periaatteiden ja arvojen tutkimisen.

Praktisessa toimintatutkimuksessa yhteisön jäsenten itsereflektio nousee keskiöön, ja tavoitteena on tietoisuus sosiaalisen käytännön historiallisesta määräytyneisyydestä. Tutkimus yleensä käynnistyy työyhteisön jäsenten tai yhden jäsenen aloitteesta.

Praktisen toimintatutkimuksen voi rinnastaa oman työn tutkimiseen ja reflektiiviseen toimintaan. Esimerkiksi opettajien keskuudessa tällainen ”classroom research” tai ”teacher research” on yleistynyt. Tällainen toimintatutkimus luo yksittäiselle opettajalle tai muun alan ammattilaiselle mahdollisuuden kehittää omaa työtään paikallisella tasolla, omassa ”luokkahuoneessaan”.

Praktinen toimintatutkimus voi vaikuttaa koko yhteisön kehittämiseen. Toiminnan kehittämisen lisäksi se voi tarkastella myös toimintaa ohjaavia periaatteita ja arvoja, jolloin se voidaan rinnastaa Argyrisin ajatukseen ”double-loop” -oppimisesta, kohdistuu toimintaa ohjaaviin periaatteisiin ja arvoihin.

Emansipatorinen eli kriittinen toimintatutkimus pyrkii tutkimukseen osallistuvien yksilöiden vapauttamiseen sellaisten konventioiden ja vallankäytön muodoista, jotka alistavat yhteisön jäseniä. Kriittisen reflektion kohteena ovat yhteiskunnalliset ja ideologiset rakenteet, jotka pitävät yllä epäoikeudenmukaisia valta- ja hallintasuhteita. Yhteisön jäsenten kehittyvä tietoisuus näistä rakenteista on edellytys niiden muuttamiselle kohti demokraattista toimintaa.

Kriittinen toimintatutkimus lähtee liikkeelle yhteisön jäsenistä, sen tarkoituksena on vaikuttaa koko yhteisön toimintaan ja edelleen ympäröivään yhteiskuntaan. Se kohdistuu aina toimintaa ohjaaviin periaatteisiin ja arvoihin, ja voidaan rinnastaa Argyrisin ”double loop -learning” ajatteluun.

Toimintatutkimusta käsittelevää kirjallisuutta

Argyris, C. 1993. Knowledge for action. A guide to overcoming barriers to organizational change. San Francisco: Jossey-Bass.

Argyris, C. & Schön, D. 1978. Organizational learning: A theory of action perspective. Reading, Mass.: Addison Wesley.

Argyris, C., Putnam, R. & MacLain Smith, D. 1985. Action science: Concepts, methods and skills for research and intervention. San Francisco: Jossey-Bass.
Carr, W. & Kemmis, S. 1986. Becoming critical: Education, knowledge and action research. London: Falmer.

Dewey, J. 1933. How we think. New York: D.C. Health.

Freire, P. 1972. Pedagogy of the oppressed. Harmondsworth: Penguin Education. (Uusi tuore suomennos: 2005. Sorrettujen pedagogiikka. Tampere: Vastapaino)

Heikkinen, Hannu L.T. & Huttunen, Rauno & Moilanen, Pentti (toim.) 1999. Siinä tutkija missä tekijä – toimintatutkimuksen perusteita ja näköaloja. Jyväskylä: Atena Kustannus.

Heikkinen, Hannu L.T. 2001. Toimintatutkimus – Toiminnan ja ajattelun taitoa. Teoksessa J. Aaltola & R. Valli (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin I. Metodin valinta ja aineiston keruu : virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. Jyväskylä: PS-kustannus, 170–185.

Kolb, D. A. 1984. Experiental learning. Experiences as source of learning and development. Englewood Cliffs N. J,: Prentice-Hall.

Leino, J. 1996. Toimintatutkimus: käytännön ja tutkimuksen yhdistäjä. Teoksessa S. Ojanen (toim.) Tutkiva opettaja 2. Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus, 81–90.

Lewin, K. 1948. Resolving social conflicts. Selected papers on group dynamics. New York: Harper and Row.

Lewin, K. 1951. Field theory in social science. New York: Harper and Row.

Schön, D. 1983. The reflective practioner. How professionals think in action. New York: Basic Books.

Schön, D. 1987. Educating the reflective practitioner. San Francisco: Jossey-Bass.

Suojanen, U. 1992. Toimintatutkimus koulutuksen ja ammatillisen kehittymisen välineenä. Loimaa: Finn Lectura Ab.

Torbert, W.R. 1981. Why educational research has been so uneducational: The case for a new model of social science based on collaborative inquiry. In P. Reason & J. Rowan (Eds.), Human inquiry: A sourcebook for new paradigm research. Chichester, UK: John Wiley.