Muita keskeisiä fenomenologeja:
Martin Heidegger
(1889–1976)
(http://www.iep.utm.edu/h/heidegge.htm)
Heidegger
oli eksistentiaalisen/hermeneuttisen fenomenologisen suuntauksen
perustaja. Hänelle keskeisiä teemoja olivat
maailma ja maailmassaoleminen. Hän kysyi, mitä oleminen
tarkoittaa ja millainen on ihmisen olemisen tapa. Heideggerin
mukaan ihmisen ihmisyyttä luonnehtivat hänen maailmassaolemisen
tapansa, eli eksistentiaalit (maailmassaoleminen, luona-oleminen,
kanssa-oleminen, huoli). Ihmisellä on suhde olemiseen sinänsä.
Tämä esiymmärtäneisyys tarkoittaa sitä,
että ihminen löytää itsensä aina jo
maailmassaolevana ja hänen ymmärryksensä sitoutuu
hänen historiallisiin maailmassaolemisen rakenteisiin. Ymmärrys
on aina yhteyksissä ymmärtämistä. Tästä muodostuu
ns. hermeneuttinen kehä.
Alfred Schutz
(1899–1959)
http://plato.stanford.edu/entries/schutz/
Sosiaalisen maailman fenomenologia (vaikutta sosiologiaan
vahvasti)
Jean-Paul Sartre
(1905–1980)
http://www.iep.utm.edu/s/sartre-ex.htm
eksistentialismi, eksistentiaalinen fenomenologia
Simone de Beauvoir
(1908–1986)
http://www.iep.utm.edu/b/beauvoir.htm
feministi, eksistentialismi, eksistentiaalinen fenomenologia
Hans-Georg
Gadamer (1900–2002)
http://plato.stanford.edu/entries/gadamer/
hermeneuttinen fenomenologia tai filosofinen hermeneutiikka
Maurice Merleau-Ponty
(1908–1961)
http://www.iep.utm.edu/m/merleau.htm
eksistentiaalinen havainnon ja ruumiin fenomenologia
Hannah Arendt
(1906–1975)
http://www.iep.utm.edu/a/arendt.htm
poliittinen fenomenologia tai filosofia
Emmanuel
Levinas (1906–1995)
http://plato.stanford.edu/entries/levinas/
eettinen fenomenologia
Paul Ricoeur
(1913–)
http://plato.stanford.edu/entries/ricoeur/
hermeneuttinen fenomenologia