Muita keskeisiä fenomenologeja:

Martin Heidegger (1889–1976)
(http://www.iep.utm.edu/h/heidegge.htm)
Heidegger oli eksistentiaalisen/hermeneuttisen fenomenologisen suuntauksen perustaja. Hänelle keskeisiä teemoja olivat maailma ja maailmassaoleminen. Hän kysyi, mitä oleminen tarkoittaa ja millainen on ihmisen olemisen tapa. Heideggerin mukaan ihmisen ihmisyyttä luonnehtivat hänen maailmassaolemisen tapansa, eli eksistentiaalit (maailmassaoleminen, luona-oleminen, kanssa-oleminen, huoli). Ihmisellä on suhde olemiseen sinänsä. Tämä esiymmärtäneisyys tarkoittaa sitä, että ihminen löytää itsensä aina jo maailmassaolevana ja hänen ymmärryksensä sitoutuu hänen historiallisiin maailmassaolemisen rakenteisiin. Ymmärrys on aina yhteyksissä ymmärtämistä. Tästä muodostuu ns. hermeneuttinen kehä.

Alfred Schutz (1899–1959)
http://plato.stanford.edu/entries/schutz/
Sosiaalisen maailman fenomenologia (vaikutta sosiologiaan vahvasti)

Jean-Paul Sartre (1905–1980)
http://www.iep.utm.edu/s/sartre-ex.htm
eksistentialismi, eksistentiaalinen fenomenologia

Simone de Beauvoir (1908–1986)
http://www.iep.utm.edu/b/beauvoir.htm
feministi, eksistentialismi, eksistentiaalinen fenomenologia

Hans-Georg Gadamer (1900–2002)
http://plato.stanford.edu/entries/gadamer/
hermeneuttinen fenomenologia tai filosofinen hermeneutiikka

Maurice Merleau-Ponty (1908–1961)
http://www.iep.utm.edu/m/merleau.htm
eksistentiaalinen havainnon ja ruumiin fenomenologia

Hannah Arendt (1906–1975)
http://www.iep.utm.edu/a/arendt.htm
poliittinen fenomenologia tai filosofia

Emmanuel Levinas (1906–1995)
http://plato.stanford.edu/entries/levinas/
eettinen fenomenologia

Paul Ricoeur (1913–)
http://plato.stanford.edu/entries/ricoeur/
hermeneuttinen fenomenologia